Suomi lomailee, kylpee helteessä ja valtion budjettia valmistellaan. "Varautukaa siihen, että pystytte maksamaan velkanne, kun korot nousevat" oli eilen Jyrki Kataisen kommentti kansalaisille. Olen juuri lukenut Kari Uotin kirjan Kirottu salaisuus ja Kataisen kommentti esiintyi sellaisessa kontekstissa, että mietin tovin. Edellinen lama oli kauhea. Silloin horjui Suomen oikeuslaitoksen uskottavuus ja ihmisten elämä tuhottiin presidentin siunauksella. Koivisto uskoi vahvaan markkaan ja hän ohjeisti korkeimpien oikeuksien presidenttejä tiukkaan perintälinjaan. Valuuttaluotot ovat turvallisia etc. Muutama henkilö tuomittiin, Notareal + J.P. Mattila, Kari Uoti, päävastuullisille myönnettiin vastuuvapaus. On laskettu, että toisella tavalla hoidettuna eli armahtamalla laman uhrit, hinta olisi ollut 100 miljoonaa euroa. Sen jälkeen ihmiset olisivat päässeet aloittamaan uudestaan, maksaneet veroja. Nyt kaik män, ja mielenterveys petti, ellet ollut ehtinyt ampua itseäsi. Kysymys kuuluu, onko nyt oikea aika sanoa, että varautukaa sitten siihen ja tähän. Lainaa on annettu reilusti lähivuosina ja kiinteistömassoissa on ansiotonta arvonnousua kysynnän/tarjonnan ja löysän rahan myötä. Parin prosentin koron nousu 300 000 euron lainalle vaikuttaa perheen budjetointiin merkittävästi. 500 euroa/kk:ssa.

Toinen aihe ja henkilö, joiden parissa olen puuhannut, on persoona Antti Heikkilä. Hänhän kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä terveydestä ja sairaudesta. Mies puhuu faktoihin vedoten. Löysän puhujia maailmassa riittää, mutta kaveri, joka osaa perustella asiansa uskottavasti, ansaitsee kehut. Antti Heikkilä ja Kari Uoti edustavat henkilöitä, jotka sanovat suoraan. Toivon, että itse pystyisin samaan. Harjoitellaan.

Suomen poliisi ansaitsee erityismaininnan elämäni ensimmäisessä blogissa. Ja tapahtui seuraavaa. Yhtenä aamuna puhelin soi ja puhelimessa oli konstaapeli. Hän alkoi paahtaa turhia kyselemättä. "Entinen vaimosi kävi täällä, jätä hänet rauhaan, sinulla on uusi perhe ja lapsi tulossa...". Kuuntelin tovin hiljaa ja sitten korjasin asiavirheet, lapsi on jo kaksivuotias. Vaadin tulla kuulluksi, että mistä helvetistä on kyse. "No, eikun...kerro väleistänne", erosta kolme vuotta, miltä ajalta kerron? "Lähikuukausilta". Kerroin neuvoneeni entistä vaimoa hänen tehdessään aloitteen asiassa useamman kerran. Olen tottunut, että jos aihetta on, asia tutkitaan, annetaan rangaistus ja se kärsitään. Nyt konsta kehotti jättämään exän rauhaan ja pyysipä jättämään myös hänen sukulaisensa rauhaan. Jälkimmäistä en purematta nielaissut, kun nämä melkein sukulaiset ovat palveluntarjoajia monella sektoreilla, joita käytän. Soitin konstan esimiehelle ja kerroin tarinan ytimen. Esimies Hirvonen piti konstan käytöstä asiattomana, eihän kukaan voi kieltää toista muuten vaan vaikkapa kävelemästä torilla... Ja kun poliisille mennään puhumaan exien asioista, on syytä olla varma puheistaan, muuten löytää pian itsensä käräjiltä kunnianloukkaussyyte silmien edessä. Yleensä ihminen itse ne mokansa tekee. Sitä on vaikea myöntää ja sitten sitä koittaa löytää syyllisiä vaikka mistä.